25.1.2016

Death Hawks - Sun Future Moon

Ruotsalaiset paistattelee mun levylistoilla melko usein, niin laitetaan vaihteeksi vähän kotimaista. Death Hawks:n uusin julkaistiin jo viime vuoden lopulla, mutta ite kuuntelin sitä ekan kerran vasta tämän vuoden puolella. Levy on järjestyksessään yhtyeen kolmas ja tarjoaa musiikkia, joka yhdistelee hienosti folkia, jazzia, hippimeininkiä, avaruusjuttuja ja menneiden vuosikymmenten soundeja.


Lähtökohtaisesti pitäisi tietysti vihata bändiä, koska se on Riihimäeltä ja mä oon kotoisin Hyvinkäältä. Asiaan. Kappaleita kuunnellessa tulee tietynlaisia Pink Floyd ja Kingston Wall fiiliksiä, vaikka musiikki ei ole niinkään samanlaista suoranaisesti. Levy on melkoista fiilistelyä ja musiikki kiireettömän kuuloista eli sopii hyvin vallitsevaan aikaan. Tai ainakin jos haluaa päästä irti ihmisten jatkuvasta kiirehtimisestä. Sun Future Moon on myös loistava esimerkki hyvin rakennetusta levystä. Biisijärjestys toimii ja levy onki parhaimmillaan kun sen kuuntelee alusta loppuun kerralla. Ite tykkään kuunnella levyjä levyinä, vaikkakin se on nykyään vähän katoava ominaisuus albumeissa. Death Hawksin uusin tulee varmasti soimaan pimeinä iltoina kun haluaa rauhoittua.

Biisilista:

  1. Hey Ya Sun Ra
  2. Ripe Fruits
  3. Dream Machine
  4. Behind Thyme
  5. Seaweed
  6. Dream Life, Waking Life
  7. Heed The Calling
  8. Wing Wah
  9. Future Moon
  10. Friend Of Joy


Oma suosikki: Wing Wah (todellisuudessa levy alusta loppuun, mutta jos yksi pitää valita)


Avaa selaimessa

Witchcraft - Nucleus

Vuoden ensimmäinen uusi levy päiväkirjaan tulee yllätys yllätys Ruotsista, samasta kaupungista jossa asuu Janne-Petteri Bromanin Tommy veli (eli Örebro:sta). Nucleus on Witchcraftin viides pitkäsoitto ja on hyvällä sekä huonolla tavalla erilainen kun edellinen "läpimurtolevy" Legend. Viime levyn yhteydessä bändiin liittyneet uudet soittajat ovat todennäköisesti vaikuttaneet uuden levyn soundiin.



Musiikin peruspohja nojaa edelleen vahvasti doom/stoner rockin suuntaan kuitenkin esitellen uusia vaikutteita. Levyllä kuulee selkeästi esimerkiksi folk-henkistä soitantaa ja myös progeotteita. Kappaleissa kuulee "normaalisoitinten" lisäksi poikkihuilua, haitaria ja viulua, jotka tuovat musiikkin hyvän lisän. Huilua sisältävät biisit tuovat mieleen tilanteen, jossa Black Sabbath ja Jethro Tull ovat saaneet lapsen. Kuulostaa ehkä oudolta yhdistelmältä, mutta toimii (onhan Jethro Tull kuitenkin niin kova, että niiden Crest of a Knave päihitti Metallican ...And Justice For All:n vuoden metallialbumina Grammy-gaalassa 1988). Miinuksena tälle levylle yli tunnin kesto ja yhtenäisyyden puuttuminen. Levyllä on biisejä, joiden pituudet vaihtelee alle kolmesta minuutista yli viiteentoista ja tyyli myös hieman sen mukaan. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä lätty, kannattaa kuunnella pari kertaa niin alkaa toimimaan.

Biisilista:

  1. Malstroem
  2. Theory Of Consequence
  3. The Outcast
  4. Nucleus
  5. An Exorcism Of Doubts
  6. The Obsessed
  7. To Transcend Bitterness
  8. Helpless
  9. Breakdown

Oma suosikki: The Outcast


4.1.2016

Vuoden 2015 parhaat levyt

Kuten ensimmäisessä tekstissä tuli jo mainittua vuonna 2015 julkaistiin paljon hyviä levyjä. Ja koska aloitin blogin pitämisen vasta aivan loppuvuodesta, jäi sivulta puuttumaan monia maininnan arvoisia levyjä. Alla siis minulle parhaimmiksi osoittautuneet julkaisut viime vuodelta. Levyt eivät ole minkäänlaisessa paremmuusjärjestyksessä, mutta ansaitsevat paikan kymmenen parhaan joukossa. Levyn nimeä klikkaamalla saa avattua levyn Spotifyn selainversioon tai Youtubeen.



Kylesa - Exhausting Fire
USA:n Georgiasta tulevan sludge/heavy metal yhtyeen seitsemäs pitkäsoitto ja ainakin allekirjottaneen mielestä paras. Erottuu genrestä omaperäisellä soundillaan sekä Phillip Cope / Laura Pleasants laulaja-kitaristiduon ansiosta. Harmillisesti yhtye jäi tämän levyn jälkeen määrittelemättömän pituiselle tauolle, eikä tulevaisuuden suunnitelmista ole sen enempää tietoa.

Oma suosikki: Falling


Swallow The Sun - Songs From The North I, II & III
Kolmoislevyllinen kotimaista raskasta hidastelua. Melko tuhti paketti kerralla kuunneltavaksi, mutta lätty kerrallaan toimii erittäin hyvin. Ensimmäisellä levy on suht hidastempoista, mutta ajoittain jopa keskitempoista junttaamista. Toinen levy on rauhallisempaa tunnelmointia ja suurimmalta osin akustinen. Lopuksi viimeisellä levyllä death- ja doomruuvit väännetään kohti kaakkoa sen verran miehekkäästi, että hätäisemällä kuuntelijalla loppuu kärsivällisyys. Levyn kannessa oleva ja muillakin yhtyeen levyillä laulanut Aleah Stanbridge (myös kitaristi Juho Raivion puoliso) menehtyi syöpään levyn julkaisun jälkeisenä vuonna 2016.

Oma suosikki: Songs From The North (levyllä II)


Aivovuoto / Khid - Se Tuli Televisiosta / Sushi Drive-By
Aiemmin on tullu kuunneltua molempia artisteja erikseen sekä muita kavereitten tekemiä juttuja, mutta toimii samalla levyllä myös tosi hyvin. Varsinkin livenä nähtynä tänä vuonna homma vakuutti.

Oma suosikki: Seinä, seinä, seinä, seinä


Andreya Triana - Giants
Brittiläisen laulaja-lauluntekijän toinen albumi. Tyyliltään rauhallista soul/akustinen kamaa. Yksi omia lempi naisartisteja ja hakkaa äänellään Adelet sun muut 6-0. Mielestäni myös kehitystä tapahtunut tyylillisesti debyyttialbumiin verrattaessa.

Oma suosikki: Song For a Friend


Baroness - Purple
Tää esiteltiinkin jo heti ensimmäisessä tekstissä, joten ei siitä sen enempää. Loistava levy.

Oma suosikki: If I Have To Wake Up (Would You Stop the Rain?)


Florence + The Machine - How Big, How Blue, How Beautiful
Florence Welch kuuluu myös omiin naislemppareihin. Odotin levyä vähän ristiriitaisin fiiliksin, koska edellinen Ceremonials ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuin debyytti Lungs. Kuitenkin vähän useamman kuuntelukerran jälkeen avautuikin edellistä parempi albumi. Kirsikkana kakun päälle pääsi näkemään tän naisduon bändeineen livenä, parhaita keikkoja mitä oon nähny!


Ghost - Meliora
Eikä Top-10 listaa ilman ruotsalaisia. Ghostia myös ekasta levystä seuranneena fiilikset Melioraa odottaessa oli hieman samankaltaiset kuin Florencen levyn kanssa, mutta lopputulos oli täysin sama. Bändi on onnistunut uudistumaan taas ja kappaleiden sovitus on kehittynyt paljon edellisestä levystä. Erityismaininnan saa aivan helvetin hyvät rumpusoundit ja yksi hienoimmista levyn kansista ja kansilehdistä koskaan.


Graveyard - Innocence & Decadence
Jatketaan vielä länsinaapureilla toisen levyn verran. Innocence & Decadence on Graveyardin neljäs pitkäsoitto ja se jatkaa aikalailla edellisen levyn viittomaa suuntaa. Löytyy vanhan koulun rokkibiisejä, mutta myös rauhallisempia ja kevyempiä kappaleita. Musiikissa yhdistyy hienosti 60/70-lukujen sekä nykypäivän soundimaailma ja tyylit.


Paperi T - Malarian Pelko
Paperi T:n debyytti menee helposti all-time parhaimpien suomiräp levyjen joukkoon. Hyvää lyriikkaa, omaperäinen flow ja toimivat taustat.


Steven Wilson - Hand. Cannot. Erase.
Viimeisenä on Porcupine Tree yhtyeestä tutun Steven Wilsonin neljäs sooloalbumi. Kesto on hieman yli tunnin, mutta levy ei käy tylsäksi. Wilson on tämän ajan progevelhoja ja vaikutteet genren eri aikakausilta sekä artisteilta kuuluu levyllä. Tämä saa jaetun ykkössijan Wilsonin tuotannossa Porcupine Treen Fear of a Blank Planetin kanssa.