Ensimmäisenä näistä "vanhoista" levyistä vuoroon pääsee legendaarisen rapukävelyn kehittäjän ja Immortalista tutun Abbathin soolodebyytti. Levyn kanneksi on päässyt herran corpsemaskilla varustettu pärstä, joka genrestä ja sen historiasta tietävälle kertoo jo ilman tekstejäkin mitä on luvassa. Levy lähtee liikkeelle marssiäänillä, jotka tahdittavat To War kappaleen vauhtiin. Kun alkumarssi on saatu tapulteltua, lähdetäänkin tutulla blastbeatilla liikenteeseen. Immortalin ystäville levy maistuu varmasti, koska sitä kuunnellessa huomaa helposti, kenen kynästä edellä mainitun bändin tuotantoa on syntynyt.
Pyörää ei keksitä uudelleen, mutta levy tarjoilee hyvin rakennettuja kappaleita. Ashes of the Damned kappaleesta tuli itselle mieleen hieman Immortalin One by One, joka tietysti on hyvä asia, sillä se on yksi omia kyseisen genren lempikappaleita. Vaikka levy itsessään tarjoilee hyvää bläkkistä, on yksi helmiä ainakin Spotify-versiolta löytyvä Judas Priest coveri Riding on the Wind. Abbath on rock 'n roll miehiä ja itseäni kiinnostaisi kuulla täysipitkä rokkilevy, sillä herran Bömbers Motörhead coverbändi kuulostaa erittäin hyvältä. Abbathin soolotuotanto sekä Immortalin aikaset albumit toimivat parhaiten kävellessä keskitalvella niin, että vastatuuleen tupruttava sankka lumisade haittaa näkemistä, on kylmä ja pitää selvitä määränpäähän. Loppukaneettina mietelause:
'I don't always wash myself, but when I do, I take Abbath'.
Biisilista:
- To War
- Winter Bane
- Ashes of the Damned
- Ocean of Wounds
- Count the Dead
- Fenrir Hunts
- Root of the Mountain
- Eternal
- Riding on the Wind (bonus track)
- Nebular Ravens Winter (bonus track)
Oma suosikki: Ashes of the Damned
Avaa selaimessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti